Talouspolitiikan arviointineuvoston tuoreen taustaraportin mukaan könttäsummakorvaus olisi tehokkain tapa kompensoida pienituloisten autoilijoiden polttoainekuluja. Tulo- ja polttoaineverojen alentaminen hyödyttäisi enemmän korkeatuloisia kotitalouksia ja erityisesti polttoaineverojen madaltaminen laskisi autoilun hintaa ja pienentäisi kannustimia vähentää ajamista.
Polttoaineverotus on Suomen ilmastopolitiikassa keskeinen keino päästä liikenteen päästövähennystavoitteisiin, sillä se luo jatkuvan kannustimen vähentää ajamista. Verotaakka on kuitenkin suhteessa suurempi pienituloisille autoilijoille. Talouspolitiikan arviointineuvoston tuoreessa taustaraportissa tutkitaan eri tapoja hyvittää polttoaineveron tulonjakovaikutuksia. Taustaraportin on kirjoittanut väitöskirjatutkija Selina Clarke ja sen empiiriset laskelmat on tehnyt tutkija Kimmo Palanne.
”Könttäsummakorvaus on oikeudenmukaisempi ja huomioi pienituloiset, muttei lisää ajamisen kannustimia”, summaa Talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportissa eri kompensointimalleja tutkinut Clarke.
Pienituloisilla autoilijoilla on suhteessa suurimmat polttoainekulut
Taustaraportin mukaan koko Suomen väestöä katsoessa kaikissa kotitalouksissa polttoainekuluihin menee keskimäärin alle neljä prosenttia kaikista tuloista ja suurin verotaakka on ylemmällä keskiluokalla. Se tarkoittaa kuudetta, seitsemättä ja kahdeksatta tulodesiiliä.
Jos tarkastellaan vain autollisia kotitalouksia Suomessa, niin verotuksen suhteellinen taakka on huomattavasti korkeampi pienituloisilla: alimmalla tuloluokalla menee yli kymmenen prosenttia tuloista polttoaineeseen, kun taas ylimmällä tuloluokalla alle kolme prosenttia.
Tasapalautus tehokkain tapa kompensoida polttoainekuluja
Könttäsummakorvauksena jaettu tasapalautus on tehokkain tasoittamaan kuluja eri tuloluokkien välillä, sillä se alentaa verotuksen taakkaa suhteessa eniten alimmissa tuloluokissa. Palautuksen suuruus ei riipu polttoainekuluista.
Esimerkiksi tulo- tai päästöverotuksen alentamisesta hyötyisivät enemmän hyvätuloiset, koska he ajavat enemmän ja maksavat enemmän veroa. Polttoaineveron alentaminen puolestaan voisi luoda ympäristölle haitallisen kannustimen ajaa enemmän, sillä se laskisi polttoaineen yleistä hintatasoa.
Raportissa tasapalautusta verrattiin myös muihin hiiliosinkomalleihin, joissa palautuksen määrä riippui kotitalouden koosta. Erot tuloksissa olivat pieniä, mutta osoittivat että tasapalautus hyödyttäisi enemmän pienituloisia, sillä nämä kotitaloudet ovat keskimäärin pienempiä. Tasapalautuksen hallinnolliset kulut olisivat myös todennäköisesti pienemmät.
”Könttäsummakorvaus on käytössä esimerkiksi Kanadassa, missä tietyissä provinsseissa asuvat kotitaloudet saavat valtiolta veronpalautuksen neljä kertaa vuodessa. Palautus maksetaan provinssin asettaman hiilidioksidiveron kertymästä”, kertoo Palanne.
Taustaraportin empiirinen osuus toteutettiin väestötason aineistolla. Traficomin eli liikenne- ja viestintäviraston tietojen avulla saatiin tietoa rekisteröidyistä autoista vuodelta 2016, polttoainekulutus ja polttoaineiden hinnat laskettiin samalta vuodelta ja yhdistettiin Tilastokeskuksen tietoihin kotitalouksista ja heidän tuloistaan. Suomessa kerättiin vuonna 2016 1 295 miljoonaa euroa bensiiniveroa ja 1 362 miljoonaa euroa dieselveroa, mistä hiilipäästöjen hinnan arvioitiin olevan yhteensä noin 809,7 miljoonaa euroa. Tämän hiilidioksidiveron kertymän palauttamista mallinnettiin eri tavoin.
Talouspolitiikan arviointineuvoston vuoden 2022 vuosiraportti julkaistaan 1.2.2023. Julkaisupäivän seminaarin aiheena on muun muassa vihreä siirtymä.
Talouspolitiikan arviointineuvosto perustettiin vuonna 2014 talouspolitiikan tavoitteiden ja keinojen riippumatonta arviointia varten. Neuvoston tavoitteena on parantaa talouspolitiikan valmistelun ja päätöksenteon laatua sekä tuoda tutkimustietoon pohjautuva riippumaton näkökulma talouspoliittiseen keskusteluun. Neuvosto julkaisee vuosittain arvion harjoitetusta talouspolitiikasta. Lisäksi neuvosto julkaisee taustaraportteja talouspolitiikan eri teemoista.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Selina Clarke (Helsingin yliopisto), selina.clarke@helsinki.fi
Tutkija Kimmo Palanne (VATT), puh. +358 295 519 521, kimmo.palanne@vatt.fi